Mieleni Kalevala

Kalevalan 175-vuotisjuhlavuoden teema on Mieleni Kalevala. Sen tavoitteena on korostaa Kalevalan tulkinnallisuutta runoelmana, innostaa suomalaisia lukemaan Kalevalaa ja esittämään siitä ennakkoluulottomasti omia tulkintoja.
Mieleni Kalevala -teeman tavoitteena on:

• innostaa etenkin nuoria tutustumaan Kalevalaan
• innostaa kouluja, oppilaitoksia ja opistoja, kulttuuri- ja nuorisojärjestöjä, taidelaitoksia ja museoita sekä muita nuorten parissa työtä tekeviä tahoja ja verkostoja tarjoamaan nuorille mahdollisuuksia Kalevala-tulkintojen toteuttamiseen
• hankkeella pyritään tavoittamaan ulkosuomalaisia että maahan muuttaneita
  tavoitteena on, että koulut ja järjestöt perustaisivat Mieleni Kalevala -ryhmiä, joissa nuoret voivat toteuttaa omia näkemyksiään Kalevalasta
  ryhmät voivat keskittyä suulliseen tai kirjalliseen ilmaisuun, musiikkiin, kuvataiteisiin, valokuvaukseen, tanssiin tai olla poikkitaiteellisia
  hankkeiden toivotaan myös yhdistävän nuoria ja aikuisia: ammattitaiteilijoiden, opettajien, vähän varttuneempien nuorten ja muiden vanhempien tukemana nuoret voivat varmimmin saada toteutettua ja konkretisoitua näkemyksensä
  Kalevala-tulkintojen toteuttaminen yhdessä muiden kanssa korostaa myös yhteisöllisyyden ja ystävyyden merkitystä
  ne voivat kiinnittää nuorten huomion siihen kiinnostavaan prosessiin, joka syntyy luovan ideoinnin ja konkreettisen tekemisen välille
• tavoitteena on myös, että tiedotusvälineet nostavat nuorten Mieleni Kalevala-tulkinnat esiin
• Kalevala-toteutusten näkyväksi tekemisellä tiedotusvälineissä voidaan osoittaa nuorten halukkuus, pystyvyys ja taitavuus yhteisten projektien toteuttamisessa sekä se, että uudet tulkinnat kansalliseepoksestamme ovat toivottuja, sallittuja, mahdollisia ja rajattomia.

Kalevala alkaa säkeillä, joissa runon minä kertoo halustaan
laulaa yksin ja yhdessä muiden kanssa:

Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan,
saa’ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan,
lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat,
puhe’et putoelevat,
kielelleni kerkiävät,
hampahilleni hajoovat.
Veli kulta, veikkoseni,
kaunis kasvinkumppalini!

Lähe nyt kanssa laulamahan,
saa kera sanelemahan
yhtehen yhyttyämme,
kahta’alta käytyämme!
Harvoin yhtehen yhymme,
saamme toinen toisihimme
näillä raukoilla rajoilla,
poloisilla Pohjan mailla.